8.VIIKONLOPPU: PÄÄTTÄJÄISET JA VALMISTUMINEN
On ehtinyt vettä virrata Aurajoessa vai miten sitä sanotaankaan, mutta niin se vaan koitti viimeinen viikonloppu positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointitaitojen koulutuksen parissa. Muistan edelleen sen tunteen, kun menin ensimmäistä kertaa syyskuussa Espoon Steinerkoululle. Jännitti tosi paljon, ja oli pieni shokkikin huomata, että meitä miehiä oli kurssilla vain kaksi. Aluksi mietin, miten tulen pärjäämään, mutta kurssin lopussa voin rehellisesti todeta, että hyvin pärjäsin jo alusta asti. Oli todella kivaa!
Päättäjäisviikonloppu
Viikonlopun ohjelma oli sellainen, että lauantaina jokainen ryhmä piti esityksensä omista lopputöistään. Me saatiin kunnia olla ensimmäisinä Hannan ja Villen kanssa. Hieman jännitti, mutta hyvä puoli oli se, että saatiin homma heti pois alta. Esitys meni hyvin: Minä puhuin vähän teoriasta, sitten Ville esitteli omalle luokalleen pitämänsä harjoitteet ja lopuksi Hanna kertoi kokoamistaan materiaaleista.
Loppupäivä menikin muiden esityksiä kuunnellessa. Oli hienoja ja mielenkiintoisia esityksiä, myös tunteita herättäviä. Yhdessä esityksessä jopa minä herkistyin kyyneliin. Oli yllättävä kokemus, en ollut varautunut yhtään. Milloin lie viimeksi itkenyt kenenkään edessä, saatika noin monen. En varmaan ikinä. Hämmentävää, mutta päivän jälkeen olin kyllä ylpeä itsestäni. Uskalsin näyttää tunteeni. Ehkä se kertoo jotain paitsi omasta kasvusta kurssin aikana, myös ryhmämme turvallisesta ja sallivasta ilmapiiristä. Tunteita oli luonnollista näyttää. Se oli hienoa!
Sunnuntai 8.6.2024
Sunnuntaina oli valmistujaispäivä seremonioineen. Saatiin todistukset ja ruusut, ja minut yllätettiin valmistujaislahjalla. Olin otettu, kiitos ryhmäläisille! Seremonian jälkeen nautittiin ruokaa ja kahvia. Pidimme myös pieniä esityksiä ja puheita. Itse opetin jongleerausta taukojumppahengessä, mikä sopi tyyliini hyvin. Lopuksi otimme yhteiskuvat ja sanoimme heipat. Tunnelma oli haikea mutta onnellinen. Nyt on tämäkin kokonaisuus saatu päätökseen, ja jatkamme hyvinvointitaitojen opettamista kukin omilla tahoillamme.
Fiiliksiä
Olen onnekas, että sain osallistua tälle kurssille. Se tarjosi monipuoliset valmiudet hyvinvointitaitojen opettamiseen sekä valtavan määrän opetusmateriaaleja mitä hyödyntää tulevaisuudessa! Koulutus antoi myös hyvän edun työnhakuun, sillä nyt minulla on hyvinvointitaitojen opettamisen tutkinto jo valmiiksi suoritettuna. Vaikka välillä stressasi mennä koulutusviikonloppuihin muiden opintojen ja velvollisuuksien lomassa, viikonloput opettivat lopulta myös palautumaan. Läsnäolo -ja mindfulness -harjoitukset sekä sopivan rento opiskelutahti tekivät koulutuksesta helpottavan auttaen unohtamaan arjen hetkeksi.
Oma ryhmä
Ihmiset olivat tosi mukavia. Ryhmässämme vallitsi salliva ja avoin ilmapiiri, jossa oli helppo olla. Sain paljon uusia tuttavuuksia ja kontakteja. Muutenkin koen, että koulutus oli erityisen hyvä paikka opettajien verkostoitua.
Pitkän kestonsa vuoksi ihmisiin tutustuu paremmin ja ihmissuhteet ehtivät muodostua syvemmiksi.
Meidänkin ryhmästä useampi rupesi tekemään yhteistyötä kurssin jälkeen ja suunnittelemaan esim. ensi vuoden hyvinvointijaksoja yhdessä. Tosi hienoa ja mielestäni juuri sitä oikeaa yhteistyötä, mitä opettajat tarvitsevat.
Mitä toivoisin
Yhtä asiaa toivon kurssilta jatkossa: enemmän miehiä! Nyt meitä oli vain minä ja Ville, loput noin 20 osallistujaa olivat naisia.
Ymmärrän, että hyvinvointiaiheet ja erityisesti positiivinen psykologia/pedagogiikka mielletään helposti ”naisten hömpäksi”, mutta koulumaailmassa olisi erittäin tärkeää, että myös miesopettajilla olisi valmiuksia olla esimerkkinä nuorille ja opettaa hyvinvoinnin taitoja oppilaille.
Ja eikä tämä loppujen lopuksi naisten hömppää ole.
Positiivinen pedagogiikka ja hyvinvointitaidot kehittävät yleisen hyvinvoinnin lisäksi mm. tunneälykkyyttä, ystävällisyyttä ja avoimuutta, jotka ovat arvostettavia piirteitä myös miehillä. Sanoisin jopa herrasmiesmäisiä.
Toivottavasti siis myös miesopettajat innostuvat jatkossa näistä aiheista enemmän.
Kiitos, kun kuljit kanssani
Mutta… nyt tämä blogikokonaisuus alkaa tulla päätökseen. Suuri kiitos kun seurasit tämän vuoden minun mukanani kohti positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisten hyvinvointitaitojen opettajuutta.
Paljon koin ja opin tämän vuoden aikana. Suosittelen lukemaan aiempia tekstejäni, sieltä löytyy tietoa ajatuksista, kurssin sisällöistä ja teoriastakin. Odotan innolla, että pääsen viemään oppeja käytäntöön.
Iso kiitos myös vielä Susannalle ja Piulle, olitte mahtavia kouluttajia!
Jos tulee kysymyksiä kurssista tai positiivisesta psykologiasta, olkaa yhteydessä – autan mielelläni. Toivotan kaikille rentouttavaa kesää, (minä rupean etsimään syksyksi töitä itselleni).
Tsau!
Joona