Mindfulness-ohjaajaksi kasvamassa
Edellisessä blogitekstissäni kerroin Positive Psychology Mindfulness Practitioner -ohjaajakoulutuksen aloittamisesta ja harjoitusten juurruttamisesta osaksi omaa elämääni. Palasin muistoihin, joita minulle kertyi syksyn aikana koulutusohjelman ensimmäiseltä jaksolta.
Rakensimme MBSR-kurssin aikana vankan pohjan omalle harjoittamiselle ja hyvinvoinnille. Jokainen eteni kurssia omassa tahdissa. Lempeästi, mutta päättäväisesti.
Juuri MBSR-kurssin ansiosta pystyin luottavaisin mielin aloittamaan koulutusohjelman toisen jakson: ohjaajaksi kasvamisen.
Nyt pääset siis hyppäämään mukaani ohjaajan polulle, jota aloin alkuvuodesta astella.
Harjoitusten ohjaaminen ryhmälle
Parityöskentelyn lisäksi jokainen meistä on ohjannut yhden harjoituksen koko ryhmälle. Itse ilmoittauduin vapaaehtoiseksi loppuvuodesta heti ensimmäisten joukossa, koska olin saanut luottamusta kehomeditaation ohjaamiseen ja hetki tuntui omaan elämääni sopivalta.
Vaikka tilanne toki jännitti hiukan, muistan, että minulla oli yllättävän levollinen olo harjoitusta ohjatessani. Uskon sen johtuvan päivittäisestä harjoittamisesta, koska toistojen myötä harjoitukset ovat tulleet tutuiksi. Harjoitusten rakenne, rytmi ja sanavalinnat ovat painuneet mieleeni ja kehomuistiini, mistä on suuri apu harjoituksia ohjatessa. Sen vuoksi uskalsin jättää paperit reppuun, sulkea silmät ja antaa sanojen tulla sydämestäni.
Myös ryhmämme turvallisella, myötätuntoisella ilmapiirillä oli iso vaikutus. Jokainen sai ohjata harjoituksen omalla tavallaan, omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Olemmekin saaneet kokea upeita, inspiroivia harjoituksia. Osa jopa kirjoitti ne itse.
Olen ihaillut myötäiloa tuntien, miten taitavaa porukkaa ryhmässämme on!
Olen saanut myös kokea, että myönteisten tunteiden kautta ja hyvään keskittymällä todella oppii enemmän ja tehokkaammin. Aivomme vain ovat luontaisesti kallellaan negatiiviseen, virheisiin ja uhkiin. Onneksi olemme Susannan viisaassa ohjauksessa tietoisesti keskittyneet vahvistamaan hyvää ja oppimaan myönteisten kokemusten kautta. Voisitko sinäkin kokeilla samaa?
Pienryhmätyöskentely
Alkuvuodesta ohjasimme harjoituksia myös pienryhmissä koulutuspäivien aikana. Se oli itselleni yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista. Oli todella opettavaista olla muiden ohjattavana. Opin heiltä sanavalintoja, joita en olisi itse keksinyt.
Muistan myös, kuinka ylpeä olin Piusta, Annikasta ja Miiasta!
Heidän harjoituksistaan välittyi rauha, lempeys ja viisaus. Mieleeni on jäänyt myös heiltä saamani kaunis, rohkaiseva palaute ohjaamastani mindfulness-joogasta. Se lisäsi luottamusta omaan ääneeni ja tapaani ohjata. Oli voimaannuttavaa saada vahvistusta juuri niistä asioista, joita olin työstänyt itseni kanssa.
Kiitokset vielä jokaiselle teistä.
Hiljaisuuden retriitti
Yksi eniten odottamistani koulutuspäivistä oli hiljaisuuden retriittipäivä, joka päätti joulukuussa koulutusohjelman ensimmäisen jakson. Päivä mahdollisti pysähtymiseen oman itsen äärelle.
Hiljentyminen tuntui todella ihanalta, palauttavalta ja hoitavalta.
Voi, miten olinkaan kaivannut hiljaisuutta! Susannan ohjaamat harjoitukset mahdollistivat jälleen matkan omaan sisimpään.
Vaikka itse retriittipäivä ei tuonutkaan minulle mitään isoja oivalluksia, muistan sanoneeni ennen kotiinlähtöä: ”Uskon tämän päivän vaikutusten näkyvän tällä kertaa vasta jälkikäteen.” Ja niinhän siinä kävi. Pääsin heti saman viikonlopun aikana jatkamaan matkaa vielä syvemmälle itseeni.
Siitä päivästä alkoi prosessi, josta olen tänä päivänä kovin kiitollinen.
Ohjausharjoittelut
Tammikuussa meillä ei ollut yhteistä koulutusviikonloppua, mutta olimme saaneet ohjeet ohjausryhmien aloittamiseen. Jokaisella oli mahdollisuus koota itselleen sopivalla tavalla oma harjoitusryhmä, joka toteutettiin tammi-huhtikuun aikana.
Saimme yhteiset suuntaviivat, jotka antoivat raamit ohjaamiselle, mutta jokainen sai toteuttaa ohjausryhmän haluamallaan tavalla.
Taisin olla yksi harvoista, ellen jopa ainut, joka jakoi harjoittelun kahteen osaan. Toteutin ensimmäisen harjoitteluni Jyväskylän yliopistolla ja toisen osana omaa työtäni Jyväskylän kaupungilla. Aloitin ensimmäisen ryhmäni kanssa heti tammikuussa.
Olipa innostavaa ja jännittävää päästä harjoittelemaan ohjausta oman ryhmän kanssa!
Hyödynsin myös ohjausryhmissä samaa ohjenuoraa kuin aiemmin: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittelin kurssin rungon ja päätin harjoitukset sekä teoriasisällöt hyvissä ajoin etukäteen.
Valmistelin aina sunnuntaisin tulevan viikon tapaamisen sisällöt ja harjoittelin uusia harjoituksia itsekseni saunan pukuhuoneessa. Puusepän tekemästä kauniista puupenkistä onkin muodostunut itselleni harjoituspenkki.
Merkityksellisyys, kiitollisuus ja rauha
Sain heti ensimmäisten kuuden viikon jälkeen kokea yliopiston henkilökunnan kanssa, miten merkityksellinen ryhmästä voi sen jäsenille tulla. Muistan, kuinka itsekin liikutuin viimeisellä kerralla. Silloin tiesin, että olen todellakin oikealla polulla.
Onneksi sain jatkaa heti maaliskuussa toisen ohjausryhmäni kanssa. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että sain juuri mindfulnessin avulla vahvistaa koulujen henkilökunnan hyvinvointia.
Ryhmä oli todella sitoutunut ja halukas oppimaan. Ja mikä parasta, tiedän harjoitusten vaikutusten valuvan myös lapsiin ja nuoriin. <3
Totesin kotona miehelleni molempien ryhmien päätyttyä: ”Mindfulness tuo minusta parhaat puolet esiin.” Rauha, jonka löydän itsestäni ohjatessa ja joka välittyy myös muille, on jotakin, mistä olisin vielä joitain vuosia sitten osannut vain haaveilla.
Tämän vuoden aikana siitä on tullut osa minua.
<3: Tipu
Tiia Thil Jyväskylästä
Lue lisää Positive Psychology Mindfulness Practitioner -ohjaajakoulutuksesta. Alla Susanna Heikarin ohjaama mindfulness-harjoitus nimeltään STOP. Tämän mindfulness-harjoituksen kesto on n. 4 minuuttia
