Onko itsensä johtaminen suorittamista?
Sana itsensä johtaminen voi tuntua vieraalta ja jännittävältä. Itse henkilökohtaisesti pohdin ensin mitä tavoitteita minun tulee asettaa ja onko tämä asia, mitä suoritetaan. Edistyneiden opintojen myötä olen kuitenkin alkanut nähdä itsensä johtamisen aivan uudessa valossa ja saanut siitä tukea omaan elämään sekä elämänhallintaan.
Olen oppinut pysähtymään sekä tekemään valintoja sen perusteella, mikä on minulle tärkeää, ja tekemään valintoja, jotka tukevat minun arvoja ja edistää hyvinvointia.
Oma kalenterini on usein täynnä erilaisia merkintöjä. Päivät koostuvat opetuksesta, suunnittelusta ja ihmisten kohtaamisesta. Pidän tästä kaikesta, mutta välillä jään pohtimaan toiminko näin, koska olen aina tehnyt ja tottunut toimimaan näin? Minulle on ollut tärkeää oppia, että itsensä johtaminen ei ole vain tavoitteita ja edistämistä. Se on myös oman jaksamisen johtamista ja sitä, että osaa tunnistaa milloin on aika edetä ja milloin on aika levätä sekä tehdä kalenteriin tilaa.
En ajattele itsensä johtamisen olevan valmiina oleva, tai tuleva taito. Se tulee takuulla muuttumaan elämän kiemuroiden mukana. Siihen kuuluu arjen tasaisuus sekä yllättävät mutkat ja mäet. Silloinkin on tärkeintä pysähtyä kuuntelemaan itseään.
Millaisena sinä ajattelet itsensä johtamisen, onko se suorittamista vai keino?
-Mirka
