Opettajuuden uusi suunta: Kokemuksia positiivisen pedagogiikan ja hyvinvointitaitojen koulutusohjelmasta
1. viikonloppu: Positiivinen pedagogiikka ja onnellisuus
Tervetuloa seuraamaan henkilökohtaista opintomatkaani positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen
hyvinvointiopetuksen koulutusohjelmassa. Tämän blogin avulla haluan jakaa omia oivalluksiani koulutusohjelmasta myös muille avuksi ja hyödyksi. Reflektoin blogissa omia ajatuksia ja peilaan omia kokemuksia koulutuksessa opittuihin teoriatietoon ja käytännön sovelluksiin.
Blogin avulla pääset tutustumaan kanssani positiiviseen pedagogiikkaan sekä kaikkeen siihen, mitä tämä kiehtova pedagoginen suuntaus pitää sisällään. Toivon, että löydät blogistani myös konkreettisia harjoituksia ja ideoita, joilla voit hyödyntää tätä positiivisen psykologian tieteestä ammentavaa suuntausta omassa elämässäsi sekä työssä että vapaa-ajalla.
Tästä tulee varmasti mielenkiintoinen kokemus, tervetuloa mukaan matkalle!
KUKA MINÄ OLEN?
Olen Joona Luotonen ja opiskelen viimeistä vuotta liikuntapedagogiikkaa Jyväskylän Yliopistossa.
Valmistun siis liikunnan ja terveystiedon opettajaksi. Olen kilpaurheilija ja kilpailen yleisurheilussa SM-tasolla. Päälajina pituushyppy. Arki meneekin sulavasti opintojen ja urheilun rytmittämänä. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä vanhusten sekä päihdeongelmista kärsivien parissa, aina kun aikaa liikenee. Asenteeni elämään on positiivinen ja utelias. Ydinvahvuutena minulla on rehellisyys.
Miten minä olen päätynyt positiivisen psykologian ja positiivisen pedagogiikan pariin? Eikö tällainen “positiivisuus hömppä” ole ensinnäkin naisten juttu? Mitä 27 -vuotias nuori kilpaurheilijamies tällasella “hempeilyllä” tekee? Itseasiassa paljonkin. Kaikesta tästä pääsen toivottavasti avautumaan lisää tämän blogin avulla ja koulutusvuoden aikana!
Päädyin positiivisen psykologian pariin etsiessäni kandiaihetta. Satuin jostain syystä eksymään Suomen Positiivisen psykologian yhdistyksen sivuille ja tutustuessa sivuihin, levisi hymy kasvoille. Tää olikin aika magee ajattelutapa ja hemmetin hyödyllinen käytännönkin kannalta. Tuntui heti omalta. Kandiaihe löytyi. Samalla myös graduaihe. Tehtiin parini kanssa positiivisen psykologian interventio jalkapallojunioreille, missä tutkittiin miten vahvuustaidot vaikuttavat pelaajien minäpystyvyyteen ja koettuun pätevyyteen. Gradun voi halutessaan käydä lukemassa tästä linkistä: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/82274
ENSIMMÄISEN VIIKONLOPUN TUNNELMAT JA SUKELTAMINEN POSITIIVISEN PSYKOLOGIAN JA ONNELLISUUSTAITOJEN PARIIN!
Noniin tänään se alkoi, nimittäin vuoden mittainen Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen koulutusohjelma. Olin tosi innoissani, mutta kylläpä aamulla jännitti. Ehkä yksi syy oli se, että mulla ei ollut muita tuttuja vastassa kun Susanna. Ihan itsekseen taas menin. Sinänsä tykkään itsekseen menemisestä, mutta ekat päivät on aina pahimpia, kun ei tunne vielä ketään ja vasta ruvetaan tutustumaan muihin. Hurautin kurssipaikalle Espooseen autolla kello kymmeneksi. Tullessani paikalle siellä oli aamupalapöytä koreana. Kahvia, teetä, hedelmiä, pähkinöitä jne. Olipa kiva aloitus!
Täytyy sanoa, että pieni kulttuurishokki iski aluksi. Suurin osa kurssilla olijoista oli naisopettajia, ikähaitari about 30-50. Meitä miehiä oli vain kaksi. Mä ja Ville. Taisin olla vielä nuorin. Mietin, että ounou.. mitenköhän tulen sulautumaan joukkoon.. No toisaalta uskon, että varmasti ihan hyvin. Mahtavaa päästä kuulemaan jo työelämässä olevien opettajien ajatuksia ja kokemuksen tuomaa tietoa mitä kirjoista on vaikea oppia. Minä tuon omalla läsnäolollani sitten toivottavasti erilaista (tai samanlaista) näkökulmaa vastapainoksi. Aloituksen vetivät luonnollisesti kurssin ohjaajat Susanna ja Piia-Liina eli Piu. Hauska lempinimi.
Ensimmäinen päivä piti sisällään lähinnä tutustumista sekä kurssiin että toisiimme, mutta sisältö linkittyi positiiviseen pedagogiikkaan siinä, että yhteen tuleminen ja tutustuminen on yksi pedagogiikan tärkeä keskeinen sisältö. Tykkään tutustua ja jutella ihmisten kanssa, mutta uusien ihmisten kohtaamisessa aina on se tietty stressi mukana. Ja vieraiden ihmisten edessä puhuminen.. jännitti tosi paljon! Onneksi muitakin jännitti. Ihmiset vaikuttivat kuitenkin oikein mukavilta kun heidän kanssaan jutteli. Päästiin todella harjoittelemaan toisen kuuntelua ja omasta elämästä kertomista sekä syvällisempää tapaa tutustua kurssikavereihin, joiden kanssa on tarkoitus opiskella koko seuraava vuosi yhdessä.
Kurssilla päivät alkavat aina keskittymisharjoituksella ja päättyvät rentoutumisharjoitukseen. Hyvä idea. Herätellään päivän alussa aivot “oppimismoodiin” ja toisaalta sitten päivän lopuksi on kiva hetkeksi vaan rentoutua. Varteenotettava tapa kokeilla esimerkiksi luokassa. Keskittymisharjoituksen ja rentoutumisharjoituksen välissä meillä oli sitten luentoja, ryhmätöitä, keskusteluja, taukoja ym. mitä kaikkea ohjaajat olivatkaan keksineet.
POSITIIVINEN PSYKOLOGIA JA POSITIIVINEN PEDAGOGIIKKA, MITÄ SE ON?
Ensimmäinen kurssiviikonloppu piti sisällään siis paitsi tärkeää tutustumista muihin kurssilaisiin, myös luonnollisesti itse teoriaa.
Positiivinen pedagogiikka kumpuaa positiivisesta psykologiasta, joka keskittyy tutkimaan niitä tekijöitä, jotka edistävät ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia ja kukoistusta. Psykologi Martin Seligman, joka tunnetaan positiivisen psykologian kehittäjänä, alkoi 2000-luvun alkupuolella pohtia, miksi psykologian tutkimus oli niin vahvasti keskittynyt ongelmien, haasteiden ja parantamisen empiiriseen tarkasteluun (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000). Myös psykologi Adam Maslow arvioi jo 1950-luvulla perinteisen psykologian lähestymistapaa kriittisesti. Maslow’n mielestä psykologia keskittyi liiaksi puutteiden, epävarmuuksien, sairauksien ja syntien esille tuomiseen, sen sijaan että olisi tarkastellut esimerkiksi ihmisen potentiaalia, hyveitä ja vahvuuksia (Maslow, 1952, s. 354).
Seligman ehdotti tutkimukseen haasteiden ja ongelmien lisäksi näkökulman, jossa erityisesti niitä tekijöitä mitkä tekevät ihmisistä onnellisia ja hyvinvoivia. Positiivisen psykologian tieteenala syntyi ja kasvoi sekä laajeni melko nopeasti hyvin menestyneeksi tutkimussuuntaukseksi. Voit lukea positiivisen psykologian tutkimuksen vuosikymmenistä täältä Viivi Pentikäisen blogista: https://www.sppy.fi/rakkauskirje-positiiviselle-psykologialle/
Näin perinteisen psykologian rinnalle saatiin – kiinalaista filosofiaa lainaten – yang:n lisäksi myös yin tai toisinpäin, joka tapauksessa positiivisen psykologian tutkimus tuli tasapainottamaan perinteisen psykologian ongelmakeskeisyyttä. Nyt käytössä on tiede, joka ymmärtää ihmisen pimeän puolen taustoja ja osaa hoitaa niitä sekä tiede, joka ymmärtää mekanismit hyvinvoinnin ja onnellisuuden takana. Kumpikin tukee toinen toistaan, aika tehokas kombo!
On toki tärkeä muistaa, että onnellisuutta, hyvinvointia ym. on tutkittu maailmalla jo aikaisemminkin, joten positiivinen psykologia ei ota siitä yksin kunniaa. Voisi mieluummin todeta positiivisen psykologian tieteenala tulleen mukaan kokoamaan yhteen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tutkimusta. Toki samalla kehittämään sitä ja tuomaan aiheesta kiinnostuneet tutkijat yhteen.
Helposti positiivisesta psykologiasta ajatellaan, että se on nimenomaan sitä yltiöpositiivista hömppää, jossa ongelmat halutaan lakaista maton alle ja ihminen hukutetaan onnellisuuteen. Näin ei suinkaan ole, vaan syvempänä ajatuksena on, että opettelemalla positiivisuuden taitoja (kyllä, ne ovat opeteltavissa), ne lisäävät ihmisessä luottamusta kohdata ongelmat ja haasteet paremmin. (Avola & Pentikäinen 2020, 29)
Kun itsessä on aito ymmärrys siitä, missä on hyvä ja mitä osaa, se vahvistaa sisäistä motivaatiota, jolloin esimerkiksi sinnikkyyden asenne herää: “prkl en muuten varmasti anna periksi”. Vastoinkäymiset on helpompi kohdata, kun on kehittänyt itselleen vahvan resilienssin, eli psyykkisen selviytymiskyvyn ja kestävyyden. Elämässä luonnollisesti sattuu ja tapahtuu. Miten hankaluuksista selviää, on taitolaji, mutta myös opittavissa oleva taito. Siihen positiivisen psykologian tiede pystyy antamaan työkaluja.
Tässä on mielestäni loistava video visualisoimaan sitä, miten hyvinvointitaidot auttavat meitä elämässä:
Yoann Bourgeois ”Performance About Life”
Se hyvin lyhyesti positiivisesta psykologiasta. Positiivisessa pedagogiikassa pohjaidea on ihan sama. Sen avulla pyritään tukemaan lasten ja nuorten onnellisuutta sekä hyvinvointia koulussa. Positiivisen pedagogiikan harjoitukset ja interventiot edistävät tutkitusti hyvinvointia, vahvistavat resilienssiä, sekä edistävät oppimista (Vuorinen, Hietajärvi, & Uusitalo‐Malmivaara 2020; Mäkinen 2021) Hyvinvoivat lapset ja nuoret oppivat sekä kehittyvät paremmin kuin huonovointiset. Lyhyesti kiteytettynä positiivinen pedagogiikka koulussa on siis lasten ja nuorten vahvuuksien huomioimista, tunne -ja vuorovaikutustaitojen opettamista, läsnäolon opettamista, sekä ylipäätään hyvän huomaamista lapsen ja nuoren toiminnassa.
Positiivinen pedagogiikka ei tarkoita sitä etteikö lapsella olisi rajoja, tai että virheisiin ja vääränlaiseen käyttäytymiseen ei reagoitaisi. Ne ovat yhtä tärkeitä asioita huomioida kasvatuksessa ja opetuksessa kuin hyvään keskittyminen. Kyse on enemmän siitä MITEN asioihin puututaan ja miten lasten kasvua ja oppimista ohjataan. Jos virheestä seuraa jälki-istuntoa ja oppilas istuu hiljaa jälki-istunnossa miettimässä rikettään, se harvoin opettaa oppilaalle yhtään mitään.
ONNELLISUUSTEORIA
Susanna ja Piu opettivat meille viikonlopun aikana positiivisen psykologian perusteita ja onnellisuusteoriaa. Tässä yksi kiinnostava nosto, eli onnellisuuden tutkittu kaava ja teoria. Onnellisuuden osatekijät ja kaava menee näin (Seligman & Csikszentmihalyi 2000; Lyubomirsky, Sheldon & Schkade 2005):
Pysyvään onnellisuuteen vaikuttavat kolme tekijää. Perinnölliset tekijät vaikuttavat eniten, elämäntilanne 10% ja loppu onkin sitten omasta asenteesta kiinni. Elämäntilanne voi hetkellisesti vaikuttaa isostikin onnellisuuden tasoon esim. lottovoitto tai avioero, mutta niistä tulevat tunteet usein laantuvat ajan saatossa. Siksi kokonaisuutta (koko elämänjaksoa) ajatellen elämäntilanne on loppujen lopuksi aika pieni osa onnellisuutta. Suurempi vaikutus on perinnöllisillä tekijöillä ja omalla asenteella sekä kaikella sillä, millä voimme vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Ihan mielenkiintoista!
Olen itse kilpaurheilijana huomannut sen miten tärkeässä roolissa oma asenne loppujen lopuksi on. Olen nimittäin ollut loukkaantuneena useamman kerran ja ne ovat urheilijalle aina kovia paikkoja. Niissä tilanteissa usein normaali ajattelu on, että “oon tehnyt töitä ihan turhaan”, “taas epäonnistuin”, “tuleeko tästä mitään”, “pitäsköhän mun vaan lopettaa” jne. Kun oman elämän yhdessä tärkeimmässä tekijässä asiat menee pieleen, onnellisuus hipoo ruohonjuuritasoa… Siitä olisi mukavan helppo tie sujahtaa negatiivisiin olotiloihin.
Näissä ikävissä tilanteissa kuitenkin mietin, että mulla on aina kaksi polkua mihin lähteä: 1. joko negatiivisuuteen (jatkaa surkuttelua eli katkeroituminen, itsesääli, viha ym.) tai 2. positiivisuuteen (en anna periksi, mitä tästä on mahdollista oppia, hitto oon sisukas jos tästäkin taas selviän, nyt täytyy levätä hetki jne.) Pohdin, kumpi tuntuu järkevämmältä kokonaisuuden kannalta.. Olen todennut aina, että parempi ottaa se hyvä. Tätä ajatusta sovellan muissakin elämäntilanteissa.
Toki on tosi tärkeä osata siinä hetkessä kohdata myös ne negatiiviset tunteet, niitä ei saa missään nimessä blokata pois! Mulla yleensä menee päivä tai kaksi kiehuessa… Mutta sitten lopulta yleensä muistan aina kuitenkin sen, että parempi suunnata oma asenne ja ajattelu hyvälle polulle. Siellä on paitsi kivempaa, sieltä todennäköisesti myös saa enemmän aikaiseksi ja hyötyä itselle sekä muille.
Kiva viikonloppu siis takana, oli tosi mukavaa. Paljon hyviä keskusteluja ja ajatuksia nousi esille. Kolmen viikon päästä jatketaan taas. Mitähän silloin on luvassa? No se selviää sitten!
Joona Luotonen
LÄHTEET:
Avola, P., & Pentikäinen, V. 2020. Kukoistava kasvatus. Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja. 2. painos. Espoo: BEEhappy Publishing Oy.
Lyubomirsky, S., Sheldon, K. M. & Schkade, D. 2005. Pursuing happiness: The architecture of sustainable change. Review of General Psychology, 9 (2), 111.131.
Maslow, A. H. 1954. Motivation and personality. New York: Harper.
Mäkinen, C. 2021. Positive pedagogy enhances well-being in general upper-secondary school. Helsingin Yliopisto. Viitattu: 8.10.2023. https://www.helsinki.fi/en/news/education/positive-pedagogy-enhances-wellbeing-general-upper-secondary-schools
Seligman, M. E. P. & Csikszentmihalyi, M. 2000. Positive psychology: An introduction. American Psychologist 55, 5–14
Vuorinen, K., Hietajärvi, L., & Uusitalo‐Malmivaara, L. 2020. Students’ usage of strengths and general happiness are connected via school-related factors”. Scandinavian Journal of Educational Research. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/00313831.2020.1755361?journalCode=csje20
