Positiivinen oppiminen

POSITIIVISEN PSYKOLOGIAN UUDET JA VANHAT TUULET

Mitä kotiin tuomisia jäi positiivisen psyologian maailmankonferenssista IPPA:sta?

Vietin heinäkuusta yhden lomaviikon Kanadan Vancouverissa kansainvälisen positiivisen psykologian järjestö IPPA:n maailmankonferenssissa. En ole päässyt osallistumaan aikaisempien vuosien konferensseihin, ja odotukseni tälle kahdeksatta kertaa ja usean vuoden taukoilun jälkeen järjestettävälle tapahtumalle olivat positiivisen psykologian intohimoisen suhteeni vuoksi korkealla.  

Intoilin etukäteen useamman positiivisen psykologian tutkijan ja puhujan kohtaamisesta sekä heidän luennoilleen ja työpajoihinsa osallistumisesta.

Konferenssin kattaus oli vaikuttava: Martin Seligmanin, Barbara Fredricksonin, Tal Ben-Sahaharin ja Sonja Lyubomirskyn kaltaisten positiivisen psykologian supertähtien lisäksi ohjelmassa oli suuri määrä alan huippuja, joista eniten odotin Rick Hansonin, Tim Lomasin, Suzy Greenin, Robert Biswas-Dienerin, Lea Watersin ja Matthew Whiten kohtaamista.

Pre-konferenssipäivän starat lavalla

Olin matkasta ja konferenssista todella innoissani! Päätin myös osallistua pre-konferenssipäivään, eli maksulliseen päivään ennen virallista konferenssiä. 

Mietin, että kun nyt kerran olen näin kaukana ja minulla on mahdollista osallistua sellaisten akateemisten maailmantähtien koulutukseen, kuin Rick Hanson, niin olisi tyhmää jättää tilaisuus hyödyntämättä. Ja niin kuin odotinkin, Rick Hansonin mindfulness ja vahva sydän workshop oli todella upea kokemus ja kokonaisuus. 

Niin hieno, että päätin kirjoittaa siitä vielä toisen blogin, jonka julkaisemme pian. Jos positiivisen psykologian ja mindfulnessin täydellinen liitto kiinnostaa, voit lukea aiheesta täältä.

 

Positiivisen psykologian coaching: isot odotukset ja pienet kotiin tuomiset

Osallistuin myös positiivisen psykologian valmennusgurujen Susy Greenin, Robert Biswas-Dienerin, Ilona Boniwellin ja Christian van Nieuwerburghin yhteiseen puolen päivän koulutukseen. Jokainen näistä positive psychology coaching guruista piti oman noin 45 minuutin pituisen puheen tai pienen työpajan osallistujille.

Aamupäivän annista ehkä kiinnostavinta oli päätyä samaan pöytään ja keskusteluryhmään itsensä Martin Seligmanin kanssa. Tilanne oli vähintäänkin kuumottava!

Suzy Green teki minuun myös suuren vaikutuksen, sekä lämpimällä läsnäolollaan, että vuosikymmenten ammattitaidollaan kliinisen psykologian, coaching psykologian ja positiivisen psykologian yhdistävän uransa vaiheista kertomalla.

Myös Ilona Boniwellin vahvuuskortit ja materiaalit olivat hienoja.

Positiivisen psykologian coachingin osalta aamupäivän anti jäi kuitenkin laihaksi. Odotin käytännöllista, kiinnostavaa ja konkreettista koulutusta. Sen sijaan esiintyjät puhuivat lähinnä itsestään ja omasta urastaan.

Robert Biswas-Dienerin, edesmenneen huippuakateemikon Ed Dienerin poika käytti oman puheensa lähinnä vitsailemalla siitä, mitä hänestä puhutaan ja naureskelemalla sille, että tykkää provosoida valmentajia. Hänen uusi kirjansa Positive Provcation perustuu tähän positiivisen haastamisen teemaan. Ostin kirjan ja luin sen, enkä provosoitunut kovin suuresti.

Kirja on hyvää luettavaa valmentajille, mutta alan, jonka ammattitaito perustuu luovaan ja laaja-alaiseen näkökulmien ottoon, ei luulisin kokevat kovin provosoivana sitä, että myös alaa itseään katsotaan eri näkökulmista.

En siis vaikuttunut suuresti, lähinnä tajusin, että kyllä meillä Suomessakin osaamme,  varsinkin coaching-alamme  on maailmanluokan huipputasoa, ollaan siitä ylpeitä! 

Lue lisää siitä, mitä on positiivisen psykologian valmennus ja miten voit sitä opiskella.

Mikä sitten oli kokemuksessa ja konferenssista parasta?

Todella moni asia!

Monien kiinnostavien puheiden, paneelien ja työpajojen lisäksi parasta oli tutustua suureen määrään alan asiantuntijoita, tutkijoita ja positiivisen psykologian parissa työskenteleviä ammattilaisia. Konferenssipäivien aikana ehdin kokea monta ilahdutavaa ja inspiroivaa sattumanvaraista kohtaamista, jotka johtivat innostuneisiin yhteystietojen vaihtoon.

Päätin järjestäjien mm. valovoimaisen James Pawalskin kannustuksesta rohkeasti kontaktoitua kiinnostavimpien tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa LinkedInissä ja lähettää sähköpostilla lisäkysymyksiä.

Ehkäpä tajusin vihdoin, että monet näistä idolisoimistani ihmisistä olivat ihan tavallisia – no, ihmisiä – jotka ilahtuivat kovasti kiinnostuksesta ja positiivisesta palautteesta, ja antoivat mielellään luvan olla sähköpostilla yhteydessä.

The Global Flourishing Study

Yksi eniten odottamani asia konferenssissa oli päästä kuulemaan Tim Lomasia.

Hänen ja Tyler VanderWheele esitys Harvardin yliopiston massiivisesta kansainvälisestä Global Flourishing Study (GFS) tutkimuksesta oli melkeinpä suun auki loksauttavan vaikuttava.

The Global Flourishing Study on laaja pitkittäistutkimusprojekti, jossa kerätään tietoa yli 240 000 osallistujalta 22 eri maasta viiden vuoden ajan.

Tutkimuksen rahoitus (43,4 milj.) on mittava ja kyseessä on huippuyliopisto, mutta olin silti todella vaikuttunut siitä perusteellisuudesta ja laajuudesta, jolla tätä kansainvälistä hyvinvointitutkimusta toteutetaan kysymällä maailmanlaajuisesti 240 000 ihmiseltä heidän elämästään, hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan myös sisällyttämällä tutkimukseen rakenteelliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Tutkimushankkeen postituslistalle liittymällä saat tietoa tutkimuksen etenemisestä.

Osallistuin myös Tim Lomasin kahteen muuhun esitykseen, mm siitä, miten positiivisen psykologian tutkimusta voidaan parantaa tulevaisuudessa (monin tavoin, niin kuin aina tiedettä) ja uusien tutkimusnäkökulmien hankkeeseen, jossa Lomas mm. esitteli Gallup World Poll tutkimushankkeen sisältöjä, joista yksi kiinnostavimista käsitteli eri kulttuureissa arvostettavia hyveitä ja vahvuuksia.

Kysyin lopussa, voisiko VIA–vahvuusmittariin sisällyttää laajemmin eri kulttuureissa (mm. pohjoismaat) arvostettuja vahvuuksia, kuten rauhallisuuden tai luotettavuuden vahvuuksia. Tim innostui aiheesta ja kertoi juuri keskustelleensa samasta asiasta VIA-instituutin Ryan Niemiecin kanssa.

Jäämme kuulolle!

Kenen hyvinvointi meitä kiinnostaa, harvojen vai kaikkien?

Yksi odottamaton erittäin positiivinen kokemus oli osallistua professori Tayyab Rashidin useammalle luennolle. Tayyab Rashid on kliininen psykologi, psykoterapeutti ja tutkija, joka on kirjoittanut kirjoja positiivisen psykologian mukaisesta psykoterapiasta. 

Rashidin työ sekä tutkijana että kouluttajana on vaikuttavaa, mutta suurimman vaikutukseen itseeni teki se tapa, jolla Rashid puhutteli yleisöä luennoilla.

Hän oli lämmin, ystävällinen ja kunnioittava, mutta piti jokaisen puheensa alussa ja lopussa pienen “puhuttelun” yleisölle siitä, kuinka etuoikeutettuja länsimaisia ihmisiä suurin osa meistä positiivisen psykologian tutkimuksen parissa työskentelevistä ovat.

Rashid muistutti ja puhui siitä, että emme voi puhua globaalista universaalista hyvinvoinnista, jos se koskettaa vain rikkaita. Teki mieli nousta seisomaan ja huutaa Bravo!

Ilmastoahdistus ja positiivinen psykologia

Mielenterveyttä ja ilmastoahdistusta käsittelevässä paneelissa “Youth Mental Health, Positive Psychology and Climate Change: A Call to Action oli Steve Leventhalin johdolla puhumassa upea kattaus tutkijoita, psykologeja ja ammattilaisia.

Leventhal on voittoa tavoittelemattoman CorStone-järjestön toimitusjohtaja.

Järjestö keskittyy tukemaan syrjäytyneitä ja haavoittuvia nuoria kehitysmaissa . Paneelin puhujat tekivät minuun ja valitettavan vähälukuiseen yleisöön suuren vaikutuksen; taputimme lähes jokaisen puheenvuoron jälkeen, asia oli niin painavaa ja merkityksellistä.

Psykologian tohtori Maria Sirois puhui siitä, että kukaan ei 20 vuotta sitten ajatellut, että yksi vakava nuorten mielenterveysongelmista voisi tulevaisuudessa olla ilmastoahdistus. Ja kuinka karmea ajatus on se, että alamme diagnosoida ja lääkitä nuorten ilmastoahdistusta tekemättä itse asialle mitään.

Tässä maailman tilassa ilmastoahdostus on normaali reaktio ja meidän tehtävämme on antaa nuorille tukea, toivoa ja realistista optimismia (grounded optimism), jonka ytimessä on tunnustaa tosiasiat sekä luoda turvaa ja toivoa.

Nuoret ja ilmastokriisi -paneeli

Nuoret ja ilmastokriisi – paneelissa puhunut taloustieteilijä, nigerialainen Jennifer Uchendu – ainoa Afrikkalainen – piti mielestäni konferenssin mieleenpainuvimman ja merkityksellisimmän puheen peräänkuuluttamalla laajempaa, inklusiivisempoaa ja rehellisempää keskustelua globaaleista ongelmista erityisesti niiden ihmisten kanssa, joita ilmastonmuutos ja siitä seuraava köyhyys ja kurjuus kaikkein kipeimmin koskettaa.

Mietin itse, että niin tärkeän tämä paneelin paikka olisi ollut edellisen illan suurtilaisuudessa, jossa +80-vuotiaat, joskin hyvin meritoituneet amerikkalaiset miestutkijat puhuivat pitkäveteisesti “vapaan tahdon filosofiasta ja tutkimuksesta”. Siitä nimenomaisesta aiheesta siis, jonka johdosta taidamme olla nykyisessä liemessämme.

Toistettavuuskriisi ja kutsu tehdä parempaa tiedettä

Viimeisen päivän pääpuhujana häikäisi vaikuttava ja säihkyvän älykäs huippututkija, psykologian professori Elizabeth Dunn.

Dunn on tutkinut kattavasti psykologian tutkimusalaa ravistellutta toistettavuuskriisistä ja hänen esityksenä aiheesta sai tuhatpäisen konferenssiyleisön hiljaiseksi, hämmästyneeksi ja lopulta ratkaisujen kohdalla vaikuttuneeksi, mikä oli pääteltävissä raikuvista aploodeista.

Dunn romutti tunnissa koko yleisön harhaisen kuvan tieteen luotettavuudesta, eettisyydestä ja erehtymättömyydestä, sekä kertoi, miten voimme tehdä tulevaisuudessa parempaa, luotettavampaa ja aidosti vaikuttavampaa tutkimusta, joka ohjautuu tieteen, ei rahan ja maineen ehdoilla.

Tutkimuksen toistettavuuskriisi koskee Dunnin mukaan kaikkea tutkimusta, eikä positiivisen psykologian tutkimus ole tässä kriisissä mitenkään heikoimmasta päästä. Tieteentekijänä Dunn teki minuun lähtemättömän vaikutuksen – vau, mikä nainen! 

Dunnin Ted puhetta rahan ja onnellisuuden suhteesta on katsottu yli 4 miljoonaa kertaa.

Omat tavoitteet ja niiden toteutuminen

Yksi tavoitteeni konferenssimatkalle oli löytää väitöskirjaani uusia ideoita ja lähteistä sekä samanhenkisiä tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvointitutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä rakenteellisen systeemitason teemoista. Olin yllättynyt, miten vähän konferenssissa puhuttiin hyvinvoinnin systeemisistä kysymyksistä, yhteiskunnasta ja politiikasta. Ja miten paljon keskustelu tuntui edelleen keskittyvän positiivisen psykologian ensimmäisten vuosien teemoihin, kuten onnellisuuteen, positiivisuuteen ja vahvuuksiin. 

Positiivisen kasvatuksen luennot olivat erinomaisia, mutta se ei yllättänyt, sillä positive education tutkimus kytkeytyy niin vahvasti kasvatustieteelliseen tutkimukseen,  sosiaalipsykologiaan ja sosiaalipedagogiikkaan, että sillä on aina ollut jalat myös näiden tukevien suuntausten perinteissä. Sen sijaan yhteiskunnallisen näkökulman uupuminen tuntui harmilliselta, vaikka toki se on psykologian alan konferenssissa ymmärrettävää.

Positiivisen psykologian kolmannen tutkimusaallon ja yhteiskunnalliset teemat siihen sisällyttäneet muotoilleet tutkijat Lomas etunenässään ovat kuitenkin jo vuosia peräänkuuluttaneet systeemisen monimutkaisuuden huomioimisen tärkeyttä hyvinvointitutkimuksessa. Niinpä myös minä puhuin konferenssissa aiheesta kaikille, jotka halusivat siitä kuulla ja pääsinpä ehdottamaan jopa uutta divisioonaa – The Good Society & Positive Social Change “jaoston” perustamista IPPA järjestön johtajalle Scott Pearlille, joka lupasi ehdottomasti viedä ehdotusta eteenpäin sekä piti ideaa hyvänä, tärkeänä ja merkityksellisenä. Seuraava IPPA konferenssi pidetään Australiassa 2025. 

Toivon olevani siellä puhumassa hyvän yhteiskunnan teemoista, muuallakin kuin käytävillä!